Ns Pohjoisen Keski-Suomen marginaalikuntien - ainakin Wiitaunionin ,kannattaisi viimeistään tässä vaiheessa ottaa syvempään tarkasteluun asukkaittensa terveyspalvelujen tuottaminen. Mihin sairaanhoitopiiriin kannattaa kuulua ja miksi ?
Pääosassa kaiketi tulisi olla palvelujen laatu ja saatavuus tarkasteltuna potilaan näkökulmasta.
Keski-Suomen Sairaanhoitopiirin ja Keski-Suomen Keskussairaalan tuottamat palvelut vs Pohjois-Savon Sairaanhoitopiirin ja Kuopion Yliopistollisen sairaalan tuottamat palvelut pitäisi tarkastella myös potilaskokemusten valossa - ei pelkästään euroissa ja luottamusmiespaikoissa. Ero on huima KYS:n eduksi.
Saattaa olla ,että rahamittaritkin voisivat tuottaa positiivisen yllätyksen. Parempien hoitotulosten myötä kun yleensä kokonaiskulutkin tuppaavat alenemaan.
Lisäksi Keski-Suomen Sairaanhoitopiirillä on edessään lähes miljardiluokan investointi uuteen sairaalaan tai entisen täydelliseen saneeraukseen. Väestöpohjaltaan pienelle ja todennäköisesti terveydenhuollon kokonaisuudistuksessa kuitenkin ns "neljännnen kolmanneksen" sairaanhoitopiiriksi jäävälle piirille ja sen jäsenkunnille maksurasitus on valtava.
Kuljettavissa/kuljetettavissa matkoissa ero ei kuitenkaan ole merkittävä.
Ja loppupeleissä vaativimmat hoidot joka tapauksessa ostetaan useimmiten KYS:stä jolloin matkaa Jyväskylän kautta kiertäen kertyy vähintään kolmisensataa kilometriä.
Samassa yhteydessä toivottavasti olisi mahdollista vaihtaa hätäkeskusaluetta vaikkapa Kuopioon. Saataisiin palvelu puolta lähemmäksi ja toimintakulttuuriltaan paremmin alueen asujamistoa vastaavaksi. Samalla vältettäisiin jo ennakolta kaksikielisiä alueita vaivaavat väärinymmärrys- tai ymmärtämättömyyskohellukset.
Savolaisilta kannattaisi ainakin kysyä !
PS.
Aihe tuntuu olevan jostakin syystä käsittelykiellossa Keskisuomalaisessa ja Viitasaaren Seudussa.
perjantai 27. toukokuuta 2011
tiistai 10. toukokuuta 2011
Potilasnäkökulmaa julkiseen terveydenhoitoon
Viimeisin päivitys 9.5.2011
Potilasnäkökulmaa perus- ja muuhunkin terveydenhuoltoon.
En uskoisi ,ellei se olisi sattunut omalle kohdalle !
Reilusti yli kahden japuolen vuoden ajan olen saanut tehdä tuttavuutta vaihtelevan vahvuisen kivun kanssa ja seikkailun loppu saattaa nyt häämöttää.
Alkuun kipu tuntui pistävänä niskassa ja hartiassa vasemmalla puolella. Pikkuhiljaa se laajeni ja siirtyi vasempaan olkavarteen sitten kyynärvarteen ja viimein ranteeseen ja peukalohankaan. Muutaman viikon jälkeen oli haitta jo sellainen ,että katsoin parhaaksi mennä terveyskeskukseen päivystysvastaanotolle. Panadolia ja Panadol Extendiä. Kipu säilyi. Käsissä alkoi ilmetä myös ajoittaista puutumista ja tunnottomuutta. Päivät kyllä menivät jotenkin , mutta yöt muodostuivat kohtuullisen hankaliksi. Osa kivuista yhdistettiin/liittyi myös sepelvaltimotaudin rintakipuihin. Asian johdosta kävin terveyskeskuksessa päivystyksessä erittäin usein. Kävin myös normaali vastaanotollakin pari kertaa - aina kun olin onnistunut saamaan ajan lääkärille.
Hoitona oli kipulääkkeitä huima määrä: Panadol extend n 200 tabl, Panadol 500 jokunen sata kappaletta ,Panadol forte 1g parisataa, Panacod 500 muutama 20 kappaleen ja muutama 50 kappaleen pakkaus ,Tramal retard 100 muutama pakkaus ja jokunen pakkaus Voltarenia, Sirdaludia ja Temgesiciä. Kivut eivät kuitenkaan kokonaan poistuneet. Sain myös lähetteen fysikaaliseen hoitoon. Syksyllä 2009 Täsmähoidossa "Jussin " käsittelyssä tulikin helpotusta muutamaksi viikoksi. Hän myös kertoi epäilevänsä välilevyn pullistumaa ja kysyi ,onko ko asiasta magneettikuvaa. Eipä ollut. Se kun on niin kallista.
Reilun kuukauden kuluttua alkoivat kivut palata entistä ärhäkämpinä ja oli taas mentävä päivystysvastaanotolle. Käyntejä tulikin sitten kohtuullisen runsaasti. Päivystys- ja vastaanottokäynneillä jäi lähes säännöllisesti tunne, että mitä sinä taas täältä haet täysin turhaan moisen vähäisen vaivan takia. Kipeimmin sattui erään päivystäjän ehdotus hakeutua psykiatrin vastaanotolle. Olisi kai kirjoittanut lähetteen tahdonvastaiseen hoitoon Törnävälle ,jos olisi sattunut olemaan virkalääkäri. Onneksi pystyin säilyttämään "pokkani" . Oli tosi lähellä ettei päivystäjä joutunut uusimaan passikuvaansa.
Tosin jollakin käynnillä epäiltiin välilevyn pullistumaa 5-6 nikamavälissä ja sain sitten lähetteen fysikaaliseen hoitoon sekä isomman purkillisen särkylääkettä.
Samoin valvoin monia öitä Keskussairaalan päivystyksessä sekä päivystys - ja infektio-osastolla. Keskussairaalassa otettiin joka kerta ns keuhkokuva röntgenissä. Siellä eniten minua ihmetytti se, ettei oikeastaan kertaakaan saatu kipua pois ei edes yön ajaksi. Välillä vain kummasteltiin miksei potilas nukkunut - todettiin vain: vieras ympäristö varmaan aiheuttaa sen ,ettei uni tule. Magneettikuvaan vaan en päässyt. Keski-Suomen Keskussairaalassa kotiutettaessa kehotettiin aina menemään kotikunnassa omalääkärille, jos vaiva ei hellitä. (miksi pitää mennä sairaalasta kotikunnan omalääkärille, jos vaiva ei hellitä ?) Joskus ihmettelin, ja jopa kysyinkin, että mikä se sellainen omalääkäri oikein on - en ole tavannut ketään sen nimistä lääkäriä.
Vuosi 2010 jatkui samanmoisena toistuvina käynteinä päivystyksessä ja keskussairaalassa. Kivun suhteen homma pysyi ennallaan. Sitten syyspuolella täysin yllättäen sain tosi nopeasti ihan oikean vastaanottoajan lauantaipäivänä ja sen tuloksena pikaisen lähetteen fysiatrian polille keskussairaalaan. Ja jo maanantaina sain puhelimitse kutsun vastaanotolle tiistaiksi ! Diagnoosiksi vahvistettiin ymmärtääkseni välilevyn pullistuma (epikriisiä en ole nähnyt) ,lyötiin Lyrica ja Tramal reseptit kouraan - ja jäätiin odottamaan ,että asia korjaantuisi kuulema kuudessa viikossa. Ja jälleen kehotettiin kääntymään omalääkärin puoleen ellei kipu korjaannu. Ei muuten korjaantunut. Eikä omalääkäriä löytynyt. Kipu jatkui ja levisi taas niskaan ja oikeaan hartiaan ja käteen voimistuen välillä tosi hurjaksi - aiheuttaen öistä "voimakävelyä" = 900 kierrosta olohuoneen pöydän ympäri klo 23.30-05.50 välisenä aikana. Lisää päivystyskäyntejä ja lisää kipulääkkeitä.
Loppuvuodesta sain taas lähetteen fysikaaliseen hoitoon, mutta kipu oli niin kova itse hoidossa ja sen jälkeen ,etten enää uskaltanut sitä jatkaa. Hoito tuntui vain pahentavan kipua ! Magneettikuvaan vain en päässyt. Syöty lääkemäärä v 2010 oli varsin hurja:Lyrica, Triptyl, Panadol , Panadol Forte , Panacod , Tramal Retard , Voltaren , Sirdalud , Temgesic..... Parasetamolin vuorokautiset maksimigrammat täyttyivät vähän väliä. Täysiä yöunia (= 6 tuntia tai yli) tuli marras- joulukuussa 2 tai 3.
2011 vuoden tammikuu alkoi melkoisen kivuliaana. 13.tammikuuta uskalsin vielä osallistua seurakunnan Nuutinpäivän illanviettoon mutta seuraavana päivänä koko oikea hartia ja käsi tuntuivat olevan kuin tulessa. Kipu ylitti selvästi voimakkuudeltaan taannoisen infarktikivun. 14.1. Päivystykseen: kpiulääkettä Panadol Forte ja Panacod500 ja Tramal 100. Ei helpottanut. 19.1. Päivystyksessä: Panacod ,Tramal 150, ei apua. 23.1. jälleeen päivystykseen ,josta keskussairaalaan. Ei saatu kipua kuriin sielläkään. 26.1. siirto TK:n vuodeosastolle ,ei kipua kuriin viikkoon. Kotiutettiin 3.2. KIpulääkityksenä Noritren 25mgx3, Norflex 500mg x 2 ,Tramal 150 ja Panacod 500. Kipu ei vain poistunut.
Jossain vaiheessa toki kyllä sanottiin magneettikuvauksen olevan niin kallista. (kiinnostaisi oikeasti tietää paljonko se NIIN maksaa)
Kova kipu ja krooninen unenpuute tuntuvat olevan aika tiukka yhdistelmä. Ei ihme ,että sitä suosivat jenkitkin ihmisoikeuksia ja demokratiaa levittäessään.
Helmikuu jatkui valvottujen öiden ja hankalien päivien muodossa. Kävin pariin kertaan päivystyksessä vaatimassa edes vahvempia kipulääkkeitä. Sainkin viimeisellä kerralla Norspan kipulaastarireseptin mutta en ehtinyt niitä ottaa käyttöön kun vaimoni kyllästyi 8.2. soitti perusturvajohtajalle ja hän varsinaisen hoitoketjun ulkopuolelta puuttui asiaan kirjoittamalla lähetteen kuvaukseen ja tutkimukseen.
No taksi äkkiä alle ja Jyväskylään EA poliklinikalle, jossa ensin Triagessa pidettiin tiukka tentti: missä lähete - jokaisella tulijalla on oltava lähete - kerroin ,että lähete on tullut teille sähköisesti - sitten, että mikäs tämä tämmöinen lähete on ,onko tämä oikeastaan ollenkaan sellainen lähete jonka perusteella on syytä ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin senhän on kirjoittanutkin vain joku perusturvajohtaja. Käskivät mennä sivummalle odottelemaan (häiritsemästä ammattilaisia). Torikokouksen päätteeksi sitten yllättäen löytyi varttitunnissa aika magneettikuvauksen.
Oli muuten yksi elämäni kivuliaimpia puolituntisia siellä kuvausputkessa. Olihan se sen verran hankala ja kivulias asento, että paita kastui ja jalat eivät heti pitäneet päällään. Ei ihan tullut itku ja sain oltua huutamatta ääneen.
Lähettivät sitten kuvat sähköisesti Kuopioon. Hetken päästä tultiin sitten kertomaan, että aamulla pääset sitten KYS:iin. Vieläkään ei vaikuttavaa kipulääkitystä! Valvoin sitten sen yön osastolla. Ja aamulla 9.2. sitten tyyrättiin Kuopioon. Ja pakotettiin makuulle ambulanssiin, vaikka istuen olisi ollut helvetin paljon kivuttomampi asento !
KYS:n neurokirurgian osasto oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa paikka ,jossa kipu saatiin ajoittain kokonaan pois. Osastolla hoito erinomaista ja huolehtivaa - ei moitteen sijaa. Nukuin tämän vuoden ensimmäiset kokonaiset yöunet (yli 6 h) ! Kolmen päivän aikana saatiin olo suhteellisen siedettäväksi ja passitettiin perjantaina 11.2. kotiin kipulääkereseptien kanssa ja kehotettiin soittamaan jos olo heikkenee. Olin niin helpottunut kotiinlähdöstä ,etten tietystikään ymmärtänyt käydä Kuopiossa apteekissa ja Viitasaarella ei tietenkään ollut ko lääkettä - eikä Äänekoskella - eikä Jyväskylässä. Se tiesi taas kolmen vuorokauden jo ennakolta hävittyä taistelua kipua vastaan Tramalin ja Temgesicin kanssa.
Meni viikko ja sen aikana tuliselväksi ,että Targiniqin 10 mg kivunlievitysteho ei riitä koko yöksi. Illalla n klo 23 otettu lääke antaa nukkumisen mahdollistavan kivunlievityksen vaihtelevasti max 4 -6 tunniksi. No ohjeessahan oli ottaa yhteyttä KYS:iin jos olo heikkenee...
Viikon kulutta kotiinpääsystä ,lauantaina 19.2. soitin sitten neurokirurgian osastolle ja sitten päivystäjä soitti takaisin: keskustelun pohjalta päätin vielä kokeilla lääkityksen ajoituksen säätöä - ei vaikutusta. Seuraavana päivänä sunnuntaina 20.2. soitin uudelleen - puhelimessa tohtori x. Keskustelin hänen kanssaan jatkotoimenpiteistä - hän sanoi konsultoivansa vielä kollegoitaan asiasta ja neuvoi ottamaan tarvittaessa yhteyttä neurokirurgian polille. Lisäksi hän sanoi soittavansa vielä samana päivänä minulle takaisin konsultoituaan ensin kollegoitaan. Istuin sen päivän kysymysmerkkinä puhelimen äärellä odottaen soittoa - ei tullut.
Maanantaina 21.2. soitin neurokirurgian osastolle ja puhelimessa ollut hoitaja lupasi muistuttaa ko lääkäriä soitosta.
Tiistaina 22.2. soitin ko osastolle ja kysyin mahdollisuutta saada epikriisistä kopio itselleni. Ja samalla kysyin taas soittaisikohan ko lääkäri lupauksensa mukaisesti. Hoitaja sanoi muistuttavansa asiasta ja epikriisin olevan jo luultavasti postissa.
Loppuviikolla olikin sitten kipulääkereseptin (Targiniq) uusimisen aika. Sekin oli melkoinen kuvio. Kaiketi minua luultiin alkuun vähintään jonkun "kummisedän" juoksupojaksi tai huumeparooniksi. Operaation alkuvaihe ansaitsisi melkein oman tarinansa. Kolmepäiväinen operaatio päättyi "onnellisesti" ,joten eipä siitä sen enempää.
Maanantai 28.2. Eipä ole tullut epikriisiä - eikä muuten soittoakaan KYS:stä.
Yritin soittaa KYS:n neurokirurgian poliklinikalle ja keskus kertoi soittoaikojen olevan tiistaisin klo 8 - 9 ja 14 -15 ja torstaisin klo 8 - 9.30 . No yritinpä sitten soittaa neurokirurgian osastolle - sieltä osastosihteeri kehotti ottamaan yhteyttä neurokirurgian poliklinikalle soittoaikojen puitteissa. Kyseessähän ei ole akuutti vaiva kun se on jatkunut jonoin pitkään.....
Tiistai 1.3.2010
Soitinpa sitten sinne neurokirurgian polille: Kymmenen minuuttia / 8 soittoyritystä ja KYS: keskus vastasi ja muutaman minuutin odottamisen jälkeen vastasi neurokirurgian poliklinikka. Kuunteli ja kehotti ystävällisesti soittamaan Neurokirurgian osastolle-koska hoito on tapahtunut siellä ja paperitkin ovat kuulema siellä. Soittoajat tiistaisi ja torstaisin klo 13.30 - 14.30 ! Sic !
Nehän ovat tainneet keksiä ikiliikkujan - Perpetuum mobile !
Soitto neurokirurgian osastolle ohjeen mukaan soittoajan puitteissa.
Soitto Kuopioon neuvon mukaan Neurokirurgian osastolle - käskettiin soittaa suoraan Kys:n vaihteen kautta lääkärille klo 14.30 jälkeen
Soitto lääkärille klo 14.31 - varattu,tai ei vastaa
Soitto lääkärille klo14.37 -varattu tai ei vastaa
Soitto lääkärille klo14.45 -varattu tai ei vastaa
Jne.....
Tiistai ilta 1.3. ja seuraava yö. Saatanallinen kipu ja särky alaselkään molemmin puolin. Pakko lähteä päivystykseen klo 23.30. Vähän ennen yhtätoista ottamani Targiniq vei olkapää ja olkavarsikivun lähes kokonaan , muuta ei lievittänyt ollenkaaan selkäkipua. Puoli yhdeltä Jyväskylässä ja vartin yli yksi lääkärin puheille.
Pari piikkkiä persauksiin, oxynorm 10 mg ja 1 amp Norflex. Odoteltiin vastetta. Lievitti selkäkipua vain aavistuksen. Koska kivut eivät hellittäneet ja niiden syystä ei ollut varmuutta niin lyötiin taksilappu kouraan ja kotiutettiin. Lisättiin Targiniq annosta (1+2). Ja tietysti sanottiin ,että olisi saatava yhteys KYS:iin. Yritin esittää ,että pistäisivät sieltä lähetteen tai soittaisivat edes sinne KYS:iin ,itse kun olen viikon yrittänyt tuloksetta sinne yhteyttä. Ei kuulema onnistu kun päivystyvuorokin loppuu jo aamulla joten yrittäkääpä vain itse soittaa sitten kun pääsette kotiin tai ottakaa yhteyttä omalääkäriin. Kysyin sitten tuskastuneena: Onko tähän kipuun sitten ainoa tepsivä ratkaisu 9 millimetrin luoti päähän ? Vastasivat ,että ratkaisuhan on Teidän - se ei kuulu meille - ja toivat sen taksilapun.
Keskiviikkoaamu 2.3. No se yö tuli "taputeltua"- yksi kokonaan valvottu lisää - olin kotona puoli seitsemältä.
Yhdeksältä soitin KYS:iin ja kysyin miten sen potilaskortin ohjeessa mainitun soittoajan varaaminen oikein tulisi tehdä ? Keskus arpoi hetken ja yhdisti sitten neurokirurgian osastolle ,jossa neuvottelun päätteeksi tulivat siihen tulokseen, että varaaminen tulisi suorittaa neurokirurgian poliklinikalta. Joten soittakaapa sinne!
Sittenpä taas näpyttelin KYS:n numeron ja pyysin yhdistämään neurokirurgian poliklinikalla. Keskus ilmoitti iloisesti,että tänään sinne ei yhdistetä asiakaspuheluita! Soittakaa huomenna heti kahdeksan jälkeen. Vuorokausi taistelua sekä kaularangan prolapsikivun ja alaselän kivun kanssa.
Yöksi lääkitystä niin paljon kuin uskalsin ottaaa: Nukuinkin sitten jopa 01 - 05.
Torstaiaamu 3.3. Aluksi odottelua ,että voisi soittaa sinne Kuopioon Soitin sinne neurokirurgian poliklinikalle. Puhelimessa osastosihteeri ,joka kertoi ettei minkäänlaisia aikoja ole ei nopealla eikä pidemmälläkään aikavalillä annettavissa. Kehotti yrittämään lähetettä Jyväskylästä tai sitten soittoa vaihteen kautta suoraan lääkärille. Ja vihdoin ja viimein KYS:n lääkäri langanpäähän - kehotti tulemaan poliklinikalle vaikka heti - n kahdessa minuutissa oli auto tilattu koruranpohjallinen kipulääkeitä naamaan ja viiden minuutin kuluttua olin matkalla Kuopioon !!! Olin KYS:ssä jo klo 10.30. Hieman marssiharjoittelua luukulya toiselle ja olin oikeassa paikassa KYS:n ensiapupoliklinikan kirugian looshissa odottamassa neurokirurgia. Muutaman minuutin kuluttua tarkistettiin henkilöötiedot ja sitten taas jokunen minuutti ja otettiin labrakokeita . Jonkinaikaa odottelua ,ilmeisesti labrojen valmistumisen takia ja kaiketi lääkärikään ei ole koko aikaaa poliklinikalla ,vaan tulee paikalle tarpeen mukaan - sitten vastaanotolle ,tutkimus ja lyhyt keskustelu. Tulos: Leikkausjonoon - arviolta kuukauden sisällä, kunhan saavat riskit kartoitettua verenohennuslääkityksen osalta. Alaselkäkipuun eivät ottaneet kantaa - kehottivat selvittämään tk:n kautta. Kiitos - näkemiin - kättelyt ja ennen puoltapäivää jo matkalla kotiin.
Sain myös sen epikriiisin !!!
Torstai-ilta 3.3. alaselkä pirullisen kipeä, pientä kuumetta -Targiniq ei lievennä yhtään sitä , käsivarsien kipu pysyy kohtuullisesti aisoissa. Yö pääosin valvoen - muutamien minuuttien palasia "horrostaen".
Perjantai 4.3.aamu ja aamupäivä. N 2½ kk:n viiveellä sain nyt sen ajan terveydenhoitajalle ja sieltä verensokerimittarin ja ohjeet käytöstä. Sen jälkeen päivystykseen tk:ssa. Hirmuinen jono. Pyysin ja sain labralähetteen -virtsa- ja verikokeet.
Perjatai ip ja ilta ja yö. Odotusta 6 tuntia. Lääkäriin klo 18, selkäkipu kova , virtsassa verta +++, tulehdusarvot aavistuksen koholla ? Lähete keskussairaalaan polille. Taas autoon ja Jyväskylään.
Perillä n 20.30.
Triagessa hoitaja kysyi henkilötietojen tarkistuksen jälkeen: Miten vatsa voi? Vastasin, että oikein hyvin . Ei ole ollut kipeä aikoihin. Seuraava kysymys: Miksi te olette sitten tänne tullut, mikä teitä oikein vaivaa ? Vastasin ,että eikös se näy lähetteestä ? Kun minä kysyn niin siihen vastataan ! jne...
(tulipahan melkoisen kafkamainen olo)
Viimein odotusaulaan O. n klo 20.45. Kipu tosi kova. Ei näkynyt ketään - sitten n klo 23 tultiin mittaamaan verenpainetta. Vaadin kipulääkettä ,puolen tunnin kuluttua sainkin jotain. Verenpaineen mittaus ja verikokeiden otto. Kipulääkkeellä ei tehoa - kysyin voiko ottaa omia esim Targiniqia -suostuivat. n klo 01 lääkärin puheille. Ei hänen mielestään virtsakiviä. Kuvaukseen n klo kahden maissa. Sitten lääkäri totesi ,että voisin mennä kotiin ja tulla aamulla yhdeksältä kuvaukseen. Kello oli 02.05. Protestoin ,koska en nähnyt järkevänä ajaa taksilla edestakaisin Viitasaarella siten ,että ehtisin olla vajaan kaksi tuntia kotona. Totesivat, ettei talossa ole tilaa. Sanoin ,että voin kyllä torkkua aulan tuolissa tai vaikka tuulikaapissa. Loppujen lopuksi osastolle 15 vähän ennen kolmea.
Oxynormia kolmelta lääkkeeksi.
Lauantai 5.3. aamu ja aamupäivä. Nukuinpa ihan pari tuntia klo 04 - 06. klo 6 aamulääkkeet (targiniq 2x10 mg + Panadol forte 1000 mg + lyrica 150 mg + Oxynorm ym poistivat suurimman osan kivusta mutta oli kyllä aika hutera olo, pulssi välillä alle neljänkymmenen ,raskas hengittää - verenpainetta en uskaltanut edes arvailla: hoitaja vain kysyi, että onko joskus ennen ollut) Aamukymmeneltä otettiin sitten virtsakoe (silminnähden verta virtsassa) Klo 11. Panadol forte 1000 mg. Kysyin ,että onko tänään niitä kuvauksia ,joihin piti mennä klo 09 ? Ei tienneet.
Klo 14 lääkärin kierto:Onko tällä hetkellä kipua. Ei paljoa, kun on melkö pökkyrässä näistä lääkkeistä. Teillä ei ole todettu virtsakiviä , joten voitte lähteä kotiin. Kysyin , että miten näiden kipujen kanssa oikein tullaan toimeen. Teillähän on jo Lyrica ja Targiniq lääkitys. Onkos teillä kotona mitään kipulääkkeitä ? On Panadol fortea ja Panacod 500. Ottakaa niitä siihen lisäksi tarpeen mukaan ja lisäksi voisitte ottaa jotain tulehduskipulääkettä. Meidän osaltamme tämä on valmis. Ainahan te voitte mennä päivystykseen ellette sen kivun kanssa pärjää. Hoitaja tekee teille matkapaperin.
Kotiin - illalla targiniq x 2 silti kohtuullinen kipu koko ajan. Yöksi lisäksi Panadol forte Mitähän tässä pitäisi tehdä ?
9mm FMJ ?
8.3.2011 tuli sitten epikriisi Jyväskykästä ,jonka tietoja hieman ihmettelin : epikriisin mukaan 2.3. kivut hoidettu mukamas kipulääkkeillä pois , kuitenkin tuolloin hoitava lääkäri totesi ,ettei kipulääkityksellä saatu vastetta ?
5.-6.3. yöstä epikriisi kertoo potilaan kotiutuneen kivuttomana; osittain totta - niin täynnä kipulääkkeitä, että juuri ja juuri osasi ovesta ulos (Targiniq 20 mg ,Lyrica 150 mg, Oxynorm ,Panadol forte 1000 mg) . Onneksi lopussa mainitaan ,että epikriisin laatija ei ole tavannut potilasta vaan on laatinut epikriisin potilasasiakirjojen perusteella !
Täytyy rehellisyyden nimessä sanoa, että viime viikonloppuna oli kestävyyden raja millimetrin murto-osien päässä!
Sydänlääkkeiden ja kipulääkkeiden yhdistelmä taitaa pudottaa verenpaineita ,koska on päiväsaikaan niin kovin hutera olo. Hirmuinen väsymys välillä ,jalat eivät oikein kaikin ajoin kanna, "kylmää hikeä" ja puristavaa tunnetta rintakehässä. Mittausten mukaan paineet päiväsaikaan: yläpaine vaihtelee rajoissa 103 - 85, alapaine välillä 75 - 60 ja rr 49 -65.
Yöt edelleen turhan lyhyitä - keskimäärin 5 tuntia - päivät yritän sinnitellä ilman kipulääkkeitä juurikin tuon verenpaineen alhaisuuden takia.
18.3. soittivat KYS:stä ja kysyivät lupaa potilastietojen saantiin Keski-Suomen Keskussairaalasta. Jokohan viimeinkin ?
20.3. Kipulääkkeet alkavat menettää vastettaan. Yöunet lyhenevät ja kivun tuntemus vahvistuu päivä päivältä. Verenpaine päivisin pysyttelee inhottavan alhaalla - yläpaine 97 - 88 ja alapaine 60 - 75.
23.3. Nyt joutuu jo päiväsaikaan hakemaan kivutonta asentoa vähän väliä - yöuni taitaa jäädä taas jo alle viiden tunnin.
25.3. Kovin on takkuista olo. Verenpaine seilailee alalukemissa ja kovin on vetelä olo. Hartia- ja käsivarsikivut vielä tehostavat "kurjuutta" Edessäolevat yöt jo pelottavat - alkaako taas olohuoneen
pöydänympärikävely ? Tällä voinnilla sitä ei kovin monta vuorokautta jaksa.
28.3 hankala olo - tosi hankala. Rintakipua tuon prolapsikivun lisäksi. Kävin Viitasaaren tk:ssa päivystyksessä. EKG ja sydänentsyymit, kotiin ja aamulla uudelleen labraan EKG:hen ja verikokeeseen ja kehotus soittaa päivystyspolille huomenna puolenpäivän jälkeen.
29.3 Aamulla labrassa - ankara jono. Sen jälkeen hammaslääkärissä - erinomaisen ammattitaitoinen ja ystävällinen hoitotapahtuma. (Kokkoniemi). Iltapäivällä yritin soittaa sinne polille - numero ei vastaa vaan toistaa nauhoitetta päivystysjärjestelyistä !!! Olisihan tuo pitänyt arvata !
30.3. Soitto polille aamulla. Lääkäri soittaa takaisin. Soitti klo 15: huomenna aamulla uudelleen labraan. Joku sydänentsyymi koholla ?
31.3. Aamulla laboratoriossa. Soitto polille päivällä, Seurataan. Olo tosi heikko ,väsyttää , kipulääkkeen teho kyseenalainen, verenpaine seilailee välillä tosi alhaalla (87/60)
4.4. Maanantai. Jälleen labrassa - soitto poliklinikalle ja lääkärin soitto takaisin. Joku sydämen entsyymiarvo edelleen koholla. Kontrollilabrat puolentoista viikon kuluttua. Olo ei vain ota kohentuakseen.
5.4. Tiistai. Nyt on kuukausi kulunut siitä kun KYS:ssä arvioitiin leikkausajan tulevan kuukauden sisällä.
Soittelurumban jälkeen Neurokirurgian osastolta ilmoitettiin ,ettei leikkausaika ole vielä tiedossa. Soita uudelleen ehkä ensi viikolla tai myöhemmin. Kipulääkkeet alkavat menettää vastettaan turhan paljon. Yöunet alkavat lyhentyä taas alle viiden tunnin.......
6.4. Keskiviikko. Targiniq kipulääkettä syöty nyt 2 kk ja Lyricaa kohta puoli vuotta. Kipulääkkeiden teho alkaa olla hyvin kyseenalainen. Tottuuko elimistö ,vai paheneeko kipu ? Sain nukuttua nelisen tuntia - välillä kivutonta asentoa hakien. Hartioissa ja olkavarsissa kova polttava kipu ja molemmissa käsissä puutumista ja kipua aina sormenpäihin saakka. Soitin TK:n ajanvaraukseen ,josko saisi tuota kipulääkitystä jenkailtua. . - No ei - vastaanottoajan saisi aikaisintaan viikon päästä.
Soittelua KYS:iin - ei tulosta ,kevyttä pallottelua soittoaikojen kanssa.
12.4. Tiistai. Soitto KYS:iin. Valoa näkyvissä. Kutsu toimenpiteeseen tulossa. Paperit kuulema postissa. Toimenpidepäivä 3.5. ja 2.5. ilmoittauduttava Kuopiossa. Verenpaineen kanssa edelleen ongelmaa ja ankara väsymys vaivaa.
Keskiviikko 13.4. Paperit tulivat !
Odottelua ja väsy + verenpaineen seilailu jatkuu - labrassa olen ravannut - ei selvyyttä !
2.5.Maanantai. Lähtö KYS:iin klo 8.15. Perillä kymmeneltä ,ensin verikokeissa ja EKG:ssä - sitten tulohaastattelu ,vaihto sairaalan asusteisiin, lounas, päiväkahvi, fysioterapeutin haastattelu ja ohjeistus ,leikkaavan lääkärin haastattelu, anestesialääkärin haastattelu ,päivällinen ja iltapala. Kaikki erittäin ystävällistä ja ammattitaitoista toimintaa.
3.5.Tiistai. Leikkauspäivä - paasto aamuneljästä - odottelua puoleenpäivään ,esilääkitys ja n klo 13 leikkaukseen. Kuuden maissa heräämössä "tolkku" palasi. Osastolle ja n puoli seitsemältä omin jaloin vessaan. Ja KAHVIA iltapalalla. Kurkku joltisenkin kipeä ja ylähuuuli turvoksissa niinkuin olisi turpiin saanut.
4.5.Keskiviikko. Leikannut lääkäri kävi tarkistamassa voinnin, omin jaloin röntgenissä, fysioterapeutin ohjeet kuntoutusharjoittelusta. Lääkäri ohjeisti vielä kotihoidon ja näytti kontrollikuvat. Neljän maissa tuli taksikuski hakemaan kotiinkuljetusta varten. Kiitokset - hei - nähdään - hyvää jatkoa....
Kokonaiskuva , sekä pienetkin yksityiskohdat hoidosta KYS:n neurokirurgian osastolla olivat erittäin myöteinen kokemus. Koko henkilöstön ystävällisyys, empaattisuus ja ammattitaito loivat turvallisen ja luottavaisen olon. Erityiskiitokset fysioterapeutille.
Kotona klo 18.
5.5.Torstai. Pientä kuumeilua ja "paikat" hellinä. Niskat kipeänä ,samoin vasen hartia ja säteilee aika ajoin käteen.
7.5. Lauantai. Eilen vielä pientä kuumetta, tänään ei. Kurkkukipu (intubaatioputki) alkaa helpottaa. Niskakipu ennellaan
8.5. Sunnuntai. Niskakipu ennallaan.
9.5. Maanantai. Niskakipu aavistuksen helpottanut
Lopputarkastus heinäkuun alussa........ellei radikaalia uutta ilmene viimeinen päivitys tulee 10.7
PS 30.4.
Selasin piruuttaan noita vanhempia epikriisejä (terveyskeskuksen ja keski-suomen keskussairaalan) - jännä juttu -lähes kaikissa sanotaan ,että potilas kotiutetaan hyväkuntoisena - kuitenkin melkein aina mukaan tuhti kasa aine hieman entistä voimakkaampia särky- kipulääkkeitä/tai niiden reseptejä. Lisäksi tosi harvassa epikriisissä edes mainitaan niska-, hartia- tai olkavarsikivut. Eivätkö ne lääkärit kuuntele mitä heille sanotaan ,vai onko olemassa jokin ohje ,joka kieltää kirjoittamaan epikriisiin sellaisesta kivusta josta ei ole saatu joko syytä selville tai kipua lievitettyä ?
Potilasnäkökulmaa perus- ja muuhunkin terveydenhuoltoon.
En uskoisi ,ellei se olisi sattunut omalle kohdalle !
Reilusti yli kahden japuolen vuoden ajan olen saanut tehdä tuttavuutta vaihtelevan vahvuisen kivun kanssa ja seikkailun loppu saattaa nyt häämöttää.
Alkuun kipu tuntui pistävänä niskassa ja hartiassa vasemmalla puolella. Pikkuhiljaa se laajeni ja siirtyi vasempaan olkavarteen sitten kyynärvarteen ja viimein ranteeseen ja peukalohankaan. Muutaman viikon jälkeen oli haitta jo sellainen ,että katsoin parhaaksi mennä terveyskeskukseen päivystysvastaanotolle. Panadolia ja Panadol Extendiä. Kipu säilyi. Käsissä alkoi ilmetä myös ajoittaista puutumista ja tunnottomuutta. Päivät kyllä menivät jotenkin , mutta yöt muodostuivat kohtuullisen hankaliksi. Osa kivuista yhdistettiin/liittyi myös sepelvaltimotaudin rintakipuihin. Asian johdosta kävin terveyskeskuksessa päivystyksessä erittäin usein. Kävin myös normaali vastaanotollakin pari kertaa - aina kun olin onnistunut saamaan ajan lääkärille.
Hoitona oli kipulääkkeitä huima määrä: Panadol extend n 200 tabl, Panadol 500 jokunen sata kappaletta ,Panadol forte 1g parisataa, Panacod 500 muutama 20 kappaleen ja muutama 50 kappaleen pakkaus ,Tramal retard 100 muutama pakkaus ja jokunen pakkaus Voltarenia, Sirdaludia ja Temgesiciä. Kivut eivät kuitenkaan kokonaan poistuneet. Sain myös lähetteen fysikaaliseen hoitoon. Syksyllä 2009 Täsmähoidossa "Jussin " käsittelyssä tulikin helpotusta muutamaksi viikoksi. Hän myös kertoi epäilevänsä välilevyn pullistumaa ja kysyi ,onko ko asiasta magneettikuvaa. Eipä ollut. Se kun on niin kallista.
Reilun kuukauden kuluttua alkoivat kivut palata entistä ärhäkämpinä ja oli taas mentävä päivystysvastaanotolle. Käyntejä tulikin sitten kohtuullisen runsaasti. Päivystys- ja vastaanottokäynneillä jäi lähes säännöllisesti tunne, että mitä sinä taas täältä haet täysin turhaan moisen vähäisen vaivan takia. Kipeimmin sattui erään päivystäjän ehdotus hakeutua psykiatrin vastaanotolle. Olisi kai kirjoittanut lähetteen tahdonvastaiseen hoitoon Törnävälle ,jos olisi sattunut olemaan virkalääkäri. Onneksi pystyin säilyttämään "pokkani" . Oli tosi lähellä ettei päivystäjä joutunut uusimaan passikuvaansa.
Tosin jollakin käynnillä epäiltiin välilevyn pullistumaa 5-6 nikamavälissä ja sain sitten lähetteen fysikaaliseen hoitoon sekä isomman purkillisen särkylääkettä.
Samoin valvoin monia öitä Keskussairaalan päivystyksessä sekä päivystys - ja infektio-osastolla. Keskussairaalassa otettiin joka kerta ns keuhkokuva röntgenissä. Siellä eniten minua ihmetytti se, ettei oikeastaan kertaakaan saatu kipua pois ei edes yön ajaksi. Välillä vain kummasteltiin miksei potilas nukkunut - todettiin vain: vieras ympäristö varmaan aiheuttaa sen ,ettei uni tule. Magneettikuvaan vaan en päässyt. Keski-Suomen Keskussairaalassa kotiutettaessa kehotettiin aina menemään kotikunnassa omalääkärille, jos vaiva ei hellitä. (miksi pitää mennä sairaalasta kotikunnan omalääkärille, jos vaiva ei hellitä ?) Joskus ihmettelin, ja jopa kysyinkin, että mikä se sellainen omalääkäri oikein on - en ole tavannut ketään sen nimistä lääkäriä.
Vuosi 2010 jatkui samanmoisena toistuvina käynteinä päivystyksessä ja keskussairaalassa. Kivun suhteen homma pysyi ennallaan. Sitten syyspuolella täysin yllättäen sain tosi nopeasti ihan oikean vastaanottoajan lauantaipäivänä ja sen tuloksena pikaisen lähetteen fysiatrian polille keskussairaalaan. Ja jo maanantaina sain puhelimitse kutsun vastaanotolle tiistaiksi ! Diagnoosiksi vahvistettiin ymmärtääkseni välilevyn pullistuma (epikriisiä en ole nähnyt) ,lyötiin Lyrica ja Tramal reseptit kouraan - ja jäätiin odottamaan ,että asia korjaantuisi kuulema kuudessa viikossa. Ja jälleen kehotettiin kääntymään omalääkärin puoleen ellei kipu korjaannu. Ei muuten korjaantunut. Eikä omalääkäriä löytynyt. Kipu jatkui ja levisi taas niskaan ja oikeaan hartiaan ja käteen voimistuen välillä tosi hurjaksi - aiheuttaen öistä "voimakävelyä" = 900 kierrosta olohuoneen pöydän ympäri klo 23.30-05.50 välisenä aikana. Lisää päivystyskäyntejä ja lisää kipulääkkeitä.
Loppuvuodesta sain taas lähetteen fysikaaliseen hoitoon, mutta kipu oli niin kova itse hoidossa ja sen jälkeen ,etten enää uskaltanut sitä jatkaa. Hoito tuntui vain pahentavan kipua ! Magneettikuvaan vain en päässyt. Syöty lääkemäärä v 2010 oli varsin hurja:Lyrica, Triptyl, Panadol , Panadol Forte , Panacod , Tramal Retard , Voltaren , Sirdalud , Temgesic..... Parasetamolin vuorokautiset maksimigrammat täyttyivät vähän väliä. Täysiä yöunia (= 6 tuntia tai yli) tuli marras- joulukuussa 2 tai 3.
2011 vuoden tammikuu alkoi melkoisen kivuliaana. 13.tammikuuta uskalsin vielä osallistua seurakunnan Nuutinpäivän illanviettoon mutta seuraavana päivänä koko oikea hartia ja käsi tuntuivat olevan kuin tulessa. Kipu ylitti selvästi voimakkuudeltaan taannoisen infarktikivun. 14.1. Päivystykseen: kpiulääkettä Panadol Forte ja Panacod500 ja Tramal 100. Ei helpottanut. 19.1. Päivystyksessä: Panacod ,Tramal 150, ei apua. 23.1. jälleeen päivystykseen ,josta keskussairaalaan. Ei saatu kipua kuriin sielläkään. 26.1. siirto TK:n vuodeosastolle ,ei kipua kuriin viikkoon. Kotiutettiin 3.2. KIpulääkityksenä Noritren 25mgx3, Norflex 500mg x 2 ,Tramal 150 ja Panacod 500. Kipu ei vain poistunut.
Jossain vaiheessa toki kyllä sanottiin magneettikuvauksen olevan niin kallista. (kiinnostaisi oikeasti tietää paljonko se NIIN maksaa)
Kova kipu ja krooninen unenpuute tuntuvat olevan aika tiukka yhdistelmä. Ei ihme ,että sitä suosivat jenkitkin ihmisoikeuksia ja demokratiaa levittäessään.
Helmikuu jatkui valvottujen öiden ja hankalien päivien muodossa. Kävin pariin kertaan päivystyksessä vaatimassa edes vahvempia kipulääkkeitä. Sainkin viimeisellä kerralla Norspan kipulaastarireseptin mutta en ehtinyt niitä ottaa käyttöön kun vaimoni kyllästyi 8.2. soitti perusturvajohtajalle ja hän varsinaisen hoitoketjun ulkopuolelta puuttui asiaan kirjoittamalla lähetteen kuvaukseen ja tutkimukseen.
No taksi äkkiä alle ja Jyväskylään EA poliklinikalle, jossa ensin Triagessa pidettiin tiukka tentti: missä lähete - jokaisella tulijalla on oltava lähete - kerroin ,että lähete on tullut teille sähköisesti - sitten, että mikäs tämä tämmöinen lähete on ,onko tämä oikeastaan ollenkaan sellainen lähete jonka perusteella on syytä ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin senhän on kirjoittanutkin vain joku perusturvajohtaja. Käskivät mennä sivummalle odottelemaan (häiritsemästä ammattilaisia). Torikokouksen päätteeksi sitten yllättäen löytyi varttitunnissa aika magneettikuvauksen.
Oli muuten yksi elämäni kivuliaimpia puolituntisia siellä kuvausputkessa. Olihan se sen verran hankala ja kivulias asento, että paita kastui ja jalat eivät heti pitäneet päällään. Ei ihan tullut itku ja sain oltua huutamatta ääneen.
Lähettivät sitten kuvat sähköisesti Kuopioon. Hetken päästä tultiin sitten kertomaan, että aamulla pääset sitten KYS:iin. Vieläkään ei vaikuttavaa kipulääkitystä! Valvoin sitten sen yön osastolla. Ja aamulla 9.2. sitten tyyrättiin Kuopioon. Ja pakotettiin makuulle ambulanssiin, vaikka istuen olisi ollut helvetin paljon kivuttomampi asento !
KYS:n neurokirurgian osasto oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa paikka ,jossa kipu saatiin ajoittain kokonaan pois. Osastolla hoito erinomaista ja huolehtivaa - ei moitteen sijaa. Nukuin tämän vuoden ensimmäiset kokonaiset yöunet (yli 6 h) ! Kolmen päivän aikana saatiin olo suhteellisen siedettäväksi ja passitettiin perjantaina 11.2. kotiin kipulääkereseptien kanssa ja kehotettiin soittamaan jos olo heikkenee. Olin niin helpottunut kotiinlähdöstä ,etten tietystikään ymmärtänyt käydä Kuopiossa apteekissa ja Viitasaarella ei tietenkään ollut ko lääkettä - eikä Äänekoskella - eikä Jyväskylässä. Se tiesi taas kolmen vuorokauden jo ennakolta hävittyä taistelua kipua vastaan Tramalin ja Temgesicin kanssa.
Meni viikko ja sen aikana tuliselväksi ,että Targiniqin 10 mg kivunlievitysteho ei riitä koko yöksi. Illalla n klo 23 otettu lääke antaa nukkumisen mahdollistavan kivunlievityksen vaihtelevasti max 4 -6 tunniksi. No ohjeessahan oli ottaa yhteyttä KYS:iin jos olo heikkenee...
Viikon kulutta kotiinpääsystä ,lauantaina 19.2. soitin sitten neurokirurgian osastolle ja sitten päivystäjä soitti takaisin: keskustelun pohjalta päätin vielä kokeilla lääkityksen ajoituksen säätöä - ei vaikutusta. Seuraavana päivänä sunnuntaina 20.2. soitin uudelleen - puhelimessa tohtori x. Keskustelin hänen kanssaan jatkotoimenpiteistä - hän sanoi konsultoivansa vielä kollegoitaan asiasta ja neuvoi ottamaan tarvittaessa yhteyttä neurokirurgian polille. Lisäksi hän sanoi soittavansa vielä samana päivänä minulle takaisin konsultoituaan ensin kollegoitaan. Istuin sen päivän kysymysmerkkinä puhelimen äärellä odottaen soittoa - ei tullut.
Maanantaina 21.2. soitin neurokirurgian osastolle ja puhelimessa ollut hoitaja lupasi muistuttaa ko lääkäriä soitosta.
Tiistaina 22.2. soitin ko osastolle ja kysyin mahdollisuutta saada epikriisistä kopio itselleni. Ja samalla kysyin taas soittaisikohan ko lääkäri lupauksensa mukaisesti. Hoitaja sanoi muistuttavansa asiasta ja epikriisin olevan jo luultavasti postissa.
Loppuviikolla olikin sitten kipulääkereseptin (Targiniq) uusimisen aika. Sekin oli melkoinen kuvio. Kaiketi minua luultiin alkuun vähintään jonkun "kummisedän" juoksupojaksi tai huumeparooniksi. Operaation alkuvaihe ansaitsisi melkein oman tarinansa. Kolmepäiväinen operaatio päättyi "onnellisesti" ,joten eipä siitä sen enempää.
Maanantai 28.2. Eipä ole tullut epikriisiä - eikä muuten soittoakaan KYS:stä.
Yritin soittaa KYS:n neurokirurgian poliklinikalle ja keskus kertoi soittoaikojen olevan tiistaisin klo 8 - 9 ja 14 -15 ja torstaisin klo 8 - 9.30 . No yritinpä sitten soittaa neurokirurgian osastolle - sieltä osastosihteeri kehotti ottamaan yhteyttä neurokirurgian poliklinikalle soittoaikojen puitteissa. Kyseessähän ei ole akuutti vaiva kun se on jatkunut jonoin pitkään.....
Tiistai 1.3.2010
Soitinpa sitten sinne neurokirurgian polille: Kymmenen minuuttia / 8 soittoyritystä ja KYS: keskus vastasi ja muutaman minuutin odottamisen jälkeen vastasi neurokirurgian poliklinikka. Kuunteli ja kehotti ystävällisesti soittamaan Neurokirurgian osastolle-koska hoito on tapahtunut siellä ja paperitkin ovat kuulema siellä. Soittoajat tiistaisi ja torstaisin klo 13.30 - 14.30 ! Sic !
Nehän ovat tainneet keksiä ikiliikkujan - Perpetuum mobile !
Soitto neurokirurgian osastolle ohjeen mukaan soittoajan puitteissa.
Soitto Kuopioon neuvon mukaan Neurokirurgian osastolle - käskettiin soittaa suoraan Kys:n vaihteen kautta lääkärille klo 14.30 jälkeen
Soitto lääkärille klo 14.31 - varattu,tai ei vastaa
Soitto lääkärille klo14.37 -varattu tai ei vastaa
Soitto lääkärille klo14.45 -varattu tai ei vastaa
Jne.....
Tiistai ilta 1.3. ja seuraava yö. Saatanallinen kipu ja särky alaselkään molemmin puolin. Pakko lähteä päivystykseen klo 23.30. Vähän ennen yhtätoista ottamani Targiniq vei olkapää ja olkavarsikivun lähes kokonaan , muuta ei lievittänyt ollenkaaan selkäkipua. Puoli yhdeltä Jyväskylässä ja vartin yli yksi lääkärin puheille.
Pari piikkkiä persauksiin, oxynorm 10 mg ja 1 amp Norflex. Odoteltiin vastetta. Lievitti selkäkipua vain aavistuksen. Koska kivut eivät hellittäneet ja niiden syystä ei ollut varmuutta niin lyötiin taksilappu kouraan ja kotiutettiin. Lisättiin Targiniq annosta (1+2). Ja tietysti sanottiin ,että olisi saatava yhteys KYS:iin. Yritin esittää ,että pistäisivät sieltä lähetteen tai soittaisivat edes sinne KYS:iin ,itse kun olen viikon yrittänyt tuloksetta sinne yhteyttä. Ei kuulema onnistu kun päivystyvuorokin loppuu jo aamulla joten yrittäkääpä vain itse soittaa sitten kun pääsette kotiin tai ottakaa yhteyttä omalääkäriin. Kysyin sitten tuskastuneena: Onko tähän kipuun sitten ainoa tepsivä ratkaisu 9 millimetrin luoti päähän ? Vastasivat ,että ratkaisuhan on Teidän - se ei kuulu meille - ja toivat sen taksilapun.
Keskiviikkoaamu 2.3. No se yö tuli "taputeltua"- yksi kokonaan valvottu lisää - olin kotona puoli seitsemältä.
Yhdeksältä soitin KYS:iin ja kysyin miten sen potilaskortin ohjeessa mainitun soittoajan varaaminen oikein tulisi tehdä ? Keskus arpoi hetken ja yhdisti sitten neurokirurgian osastolle ,jossa neuvottelun päätteeksi tulivat siihen tulokseen, että varaaminen tulisi suorittaa neurokirurgian poliklinikalta. Joten soittakaapa sinne!
Sittenpä taas näpyttelin KYS:n numeron ja pyysin yhdistämään neurokirurgian poliklinikalla. Keskus ilmoitti iloisesti,että tänään sinne ei yhdistetä asiakaspuheluita! Soittakaa huomenna heti kahdeksan jälkeen. Vuorokausi taistelua sekä kaularangan prolapsikivun ja alaselän kivun kanssa.
Yöksi lääkitystä niin paljon kuin uskalsin ottaaa: Nukuinkin sitten jopa 01 - 05.
Torstaiaamu 3.3. Aluksi odottelua ,että voisi soittaa sinne Kuopioon Soitin sinne neurokirurgian poliklinikalle. Puhelimessa osastosihteeri ,joka kertoi ettei minkäänlaisia aikoja ole ei nopealla eikä pidemmälläkään aikavalillä annettavissa. Kehotti yrittämään lähetettä Jyväskylästä tai sitten soittoa vaihteen kautta suoraan lääkärille. Ja vihdoin ja viimein KYS:n lääkäri langanpäähän - kehotti tulemaan poliklinikalle vaikka heti - n kahdessa minuutissa oli auto tilattu koruranpohjallinen kipulääkeitä naamaan ja viiden minuutin kuluttua olin matkalla Kuopioon !!! Olin KYS:ssä jo klo 10.30. Hieman marssiharjoittelua luukulya toiselle ja olin oikeassa paikassa KYS:n ensiapupoliklinikan kirugian looshissa odottamassa neurokirurgia. Muutaman minuutin kuluttua tarkistettiin henkilöötiedot ja sitten taas jokunen minuutti ja otettiin labrakokeita . Jonkinaikaa odottelua ,ilmeisesti labrojen valmistumisen takia ja kaiketi lääkärikään ei ole koko aikaaa poliklinikalla ,vaan tulee paikalle tarpeen mukaan - sitten vastaanotolle ,tutkimus ja lyhyt keskustelu. Tulos: Leikkausjonoon - arviolta kuukauden sisällä, kunhan saavat riskit kartoitettua verenohennuslääkityksen osalta. Alaselkäkipuun eivät ottaneet kantaa - kehottivat selvittämään tk:n kautta. Kiitos - näkemiin - kättelyt ja ennen puoltapäivää jo matkalla kotiin.
Sain myös sen epikriiisin !!!
Torstai-ilta 3.3. alaselkä pirullisen kipeä, pientä kuumetta -Targiniq ei lievennä yhtään sitä , käsivarsien kipu pysyy kohtuullisesti aisoissa. Yö pääosin valvoen - muutamien minuuttien palasia "horrostaen".
Perjantai 4.3.aamu ja aamupäivä. N 2½ kk:n viiveellä sain nyt sen ajan terveydenhoitajalle ja sieltä verensokerimittarin ja ohjeet käytöstä. Sen jälkeen päivystykseen tk:ssa. Hirmuinen jono. Pyysin ja sain labralähetteen -virtsa- ja verikokeet.
Perjatai ip ja ilta ja yö. Odotusta 6 tuntia. Lääkäriin klo 18, selkäkipu kova , virtsassa verta +++, tulehdusarvot aavistuksen koholla ? Lähete keskussairaalaan polille. Taas autoon ja Jyväskylään.
Perillä n 20.30.
Triagessa hoitaja kysyi henkilötietojen tarkistuksen jälkeen: Miten vatsa voi? Vastasin, että oikein hyvin . Ei ole ollut kipeä aikoihin. Seuraava kysymys: Miksi te olette sitten tänne tullut, mikä teitä oikein vaivaa ? Vastasin ,että eikös se näy lähetteestä ? Kun minä kysyn niin siihen vastataan ! jne...
(tulipahan melkoisen kafkamainen olo)
Viimein odotusaulaan O. n klo 20.45. Kipu tosi kova. Ei näkynyt ketään - sitten n klo 23 tultiin mittaamaan verenpainetta. Vaadin kipulääkettä ,puolen tunnin kuluttua sainkin jotain. Verenpaineen mittaus ja verikokeiden otto. Kipulääkkeellä ei tehoa - kysyin voiko ottaa omia esim Targiniqia -suostuivat. n klo 01 lääkärin puheille. Ei hänen mielestään virtsakiviä. Kuvaukseen n klo kahden maissa. Sitten lääkäri totesi ,että voisin mennä kotiin ja tulla aamulla yhdeksältä kuvaukseen. Kello oli 02.05. Protestoin ,koska en nähnyt järkevänä ajaa taksilla edestakaisin Viitasaarella siten ,että ehtisin olla vajaan kaksi tuntia kotona. Totesivat, ettei talossa ole tilaa. Sanoin ,että voin kyllä torkkua aulan tuolissa tai vaikka tuulikaapissa. Loppujen lopuksi osastolle 15 vähän ennen kolmea.
Oxynormia kolmelta lääkkeeksi.
Lauantai 5.3. aamu ja aamupäivä. Nukuinpa ihan pari tuntia klo 04 - 06. klo 6 aamulääkkeet (targiniq 2x10 mg + Panadol forte 1000 mg + lyrica 150 mg + Oxynorm ym poistivat suurimman osan kivusta mutta oli kyllä aika hutera olo, pulssi välillä alle neljänkymmenen ,raskas hengittää - verenpainetta en uskaltanut edes arvailla: hoitaja vain kysyi, että onko joskus ennen ollut) Aamukymmeneltä otettiin sitten virtsakoe (silminnähden verta virtsassa) Klo 11. Panadol forte 1000 mg. Kysyin ,että onko tänään niitä kuvauksia ,joihin piti mennä klo 09 ? Ei tienneet.
Klo 14 lääkärin kierto:Onko tällä hetkellä kipua. Ei paljoa, kun on melkö pökkyrässä näistä lääkkeistä. Teillä ei ole todettu virtsakiviä , joten voitte lähteä kotiin. Kysyin , että miten näiden kipujen kanssa oikein tullaan toimeen. Teillähän on jo Lyrica ja Targiniq lääkitys. Onkos teillä kotona mitään kipulääkkeitä ? On Panadol fortea ja Panacod 500. Ottakaa niitä siihen lisäksi tarpeen mukaan ja lisäksi voisitte ottaa jotain tulehduskipulääkettä. Meidän osaltamme tämä on valmis. Ainahan te voitte mennä päivystykseen ellette sen kivun kanssa pärjää. Hoitaja tekee teille matkapaperin.
Kotiin - illalla targiniq x 2 silti kohtuullinen kipu koko ajan. Yöksi lisäksi Panadol forte Mitähän tässä pitäisi tehdä ?
9mm FMJ ?
8.3.2011 tuli sitten epikriisi Jyväskykästä ,jonka tietoja hieman ihmettelin : epikriisin mukaan 2.3. kivut hoidettu mukamas kipulääkkeillä pois , kuitenkin tuolloin hoitava lääkäri totesi ,ettei kipulääkityksellä saatu vastetta ?
5.-6.3. yöstä epikriisi kertoo potilaan kotiutuneen kivuttomana; osittain totta - niin täynnä kipulääkkeitä, että juuri ja juuri osasi ovesta ulos (Targiniq 20 mg ,Lyrica 150 mg, Oxynorm ,Panadol forte 1000 mg) . Onneksi lopussa mainitaan ,että epikriisin laatija ei ole tavannut potilasta vaan on laatinut epikriisin potilasasiakirjojen perusteella !
Täytyy rehellisyyden nimessä sanoa, että viime viikonloppuna oli kestävyyden raja millimetrin murto-osien päässä!
Sydänlääkkeiden ja kipulääkkeiden yhdistelmä taitaa pudottaa verenpaineita ,koska on päiväsaikaan niin kovin hutera olo. Hirmuinen väsymys välillä ,jalat eivät oikein kaikin ajoin kanna, "kylmää hikeä" ja puristavaa tunnetta rintakehässä. Mittausten mukaan paineet päiväsaikaan: yläpaine vaihtelee rajoissa 103 - 85, alapaine välillä 75 - 60 ja rr 49 -65.
Yöt edelleen turhan lyhyitä - keskimäärin 5 tuntia - päivät yritän sinnitellä ilman kipulääkkeitä juurikin tuon verenpaineen alhaisuuden takia.
18.3. soittivat KYS:stä ja kysyivät lupaa potilastietojen saantiin Keski-Suomen Keskussairaalasta. Jokohan viimeinkin ?
20.3. Kipulääkkeet alkavat menettää vastettaan. Yöunet lyhenevät ja kivun tuntemus vahvistuu päivä päivältä. Verenpaine päivisin pysyttelee inhottavan alhaalla - yläpaine 97 - 88 ja alapaine 60 - 75.
23.3. Nyt joutuu jo päiväsaikaan hakemaan kivutonta asentoa vähän väliä - yöuni taitaa jäädä taas jo alle viiden tunnin.
25.3. Kovin on takkuista olo. Verenpaine seilailee alalukemissa ja kovin on vetelä olo. Hartia- ja käsivarsikivut vielä tehostavat "kurjuutta" Edessäolevat yöt jo pelottavat - alkaako taas olohuoneen
pöydänympärikävely ? Tällä voinnilla sitä ei kovin monta vuorokautta jaksa.
28.3 hankala olo - tosi hankala. Rintakipua tuon prolapsikivun lisäksi. Kävin Viitasaaren tk:ssa päivystyksessä. EKG ja sydänentsyymit, kotiin ja aamulla uudelleen labraan EKG:hen ja verikokeeseen ja kehotus soittaa päivystyspolille huomenna puolenpäivän jälkeen.
29.3 Aamulla labrassa - ankara jono. Sen jälkeen hammaslääkärissä - erinomaisen ammattitaitoinen ja ystävällinen hoitotapahtuma. (Kokkoniemi). Iltapäivällä yritin soittaa sinne polille - numero ei vastaa vaan toistaa nauhoitetta päivystysjärjestelyistä !!! Olisihan tuo pitänyt arvata !
30.3. Soitto polille aamulla. Lääkäri soittaa takaisin. Soitti klo 15: huomenna aamulla uudelleen labraan. Joku sydänentsyymi koholla ?
31.3. Aamulla laboratoriossa. Soitto polille päivällä, Seurataan. Olo tosi heikko ,väsyttää , kipulääkkeen teho kyseenalainen, verenpaine seilailee välillä tosi alhaalla (87/60)
4.4. Maanantai. Jälleen labrassa - soitto poliklinikalle ja lääkärin soitto takaisin. Joku sydämen entsyymiarvo edelleen koholla. Kontrollilabrat puolentoista viikon kuluttua. Olo ei vain ota kohentuakseen.
5.4. Tiistai. Nyt on kuukausi kulunut siitä kun KYS:ssä arvioitiin leikkausajan tulevan kuukauden sisällä.
Soittelurumban jälkeen Neurokirurgian osastolta ilmoitettiin ,ettei leikkausaika ole vielä tiedossa. Soita uudelleen ehkä ensi viikolla tai myöhemmin. Kipulääkkeet alkavat menettää vastettaan turhan paljon. Yöunet alkavat lyhentyä taas alle viiden tunnin.......
6.4. Keskiviikko. Targiniq kipulääkettä syöty nyt 2 kk ja Lyricaa kohta puoli vuotta. Kipulääkkeiden teho alkaa olla hyvin kyseenalainen. Tottuuko elimistö ,vai paheneeko kipu ? Sain nukuttua nelisen tuntia - välillä kivutonta asentoa hakien. Hartioissa ja olkavarsissa kova polttava kipu ja molemmissa käsissä puutumista ja kipua aina sormenpäihin saakka. Soitin TK:n ajanvaraukseen ,josko saisi tuota kipulääkitystä jenkailtua. . - No ei - vastaanottoajan saisi aikaisintaan viikon päästä.
Soittelua KYS:iin - ei tulosta ,kevyttä pallottelua soittoaikojen kanssa.
12.4. Tiistai. Soitto KYS:iin. Valoa näkyvissä. Kutsu toimenpiteeseen tulossa. Paperit kuulema postissa. Toimenpidepäivä 3.5. ja 2.5. ilmoittauduttava Kuopiossa. Verenpaineen kanssa edelleen ongelmaa ja ankara väsymys vaivaa.
Keskiviikko 13.4. Paperit tulivat !
Odottelua ja väsy + verenpaineen seilailu jatkuu - labrassa olen ravannut - ei selvyyttä !
2.5.Maanantai. Lähtö KYS:iin klo 8.15. Perillä kymmeneltä ,ensin verikokeissa ja EKG:ssä - sitten tulohaastattelu ,vaihto sairaalan asusteisiin, lounas, päiväkahvi, fysioterapeutin haastattelu ja ohjeistus ,leikkaavan lääkärin haastattelu, anestesialääkärin haastattelu ,päivällinen ja iltapala. Kaikki erittäin ystävällistä ja ammattitaitoista toimintaa.
3.5.Tiistai. Leikkauspäivä - paasto aamuneljästä - odottelua puoleenpäivään ,esilääkitys ja n klo 13 leikkaukseen. Kuuden maissa heräämössä "tolkku" palasi. Osastolle ja n puoli seitsemältä omin jaloin vessaan. Ja KAHVIA iltapalalla. Kurkku joltisenkin kipeä ja ylähuuuli turvoksissa niinkuin olisi turpiin saanut.
4.5.Keskiviikko. Leikannut lääkäri kävi tarkistamassa voinnin, omin jaloin röntgenissä, fysioterapeutin ohjeet kuntoutusharjoittelusta. Lääkäri ohjeisti vielä kotihoidon ja näytti kontrollikuvat. Neljän maissa tuli taksikuski hakemaan kotiinkuljetusta varten. Kiitokset - hei - nähdään - hyvää jatkoa....
Kokonaiskuva , sekä pienetkin yksityiskohdat hoidosta KYS:n neurokirurgian osastolla olivat erittäin myöteinen kokemus. Koko henkilöstön ystävällisyys, empaattisuus ja ammattitaito loivat turvallisen ja luottavaisen olon. Erityiskiitokset fysioterapeutille.
Kotona klo 18.
5.5.Torstai. Pientä kuumeilua ja "paikat" hellinä. Niskat kipeänä ,samoin vasen hartia ja säteilee aika ajoin käteen.
7.5. Lauantai. Eilen vielä pientä kuumetta, tänään ei. Kurkkukipu (intubaatioputki) alkaa helpottaa. Niskakipu ennellaan
8.5. Sunnuntai. Niskakipu ennallaan.
9.5. Maanantai. Niskakipu aavistuksen helpottanut
Lopputarkastus heinäkuun alussa........ellei radikaalia uutta ilmene viimeinen päivitys tulee 10.7
PS 30.4.
Selasin piruuttaan noita vanhempia epikriisejä (terveyskeskuksen ja keski-suomen keskussairaalan) - jännä juttu -lähes kaikissa sanotaan ,että potilas kotiutetaan hyväkuntoisena - kuitenkin melkein aina mukaan tuhti kasa aine hieman entistä voimakkaampia särky- kipulääkkeitä/tai niiden reseptejä. Lisäksi tosi harvassa epikriisissä edes mainitaan niska-, hartia- tai olkavarsikivut. Eivätkö ne lääkärit kuuntele mitä heille sanotaan ,vai onko olemassa jokin ohje ,joka kieltää kirjoittamaan epikriisiin sellaisesta kivusta josta ei ole saatu joko syytä selville tai kipua lievitettyä ?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)