"Korpilakiko" voimaan ?

Poliisihallinnon ja poliisilaitosten uudistus potkaisi haja-asutusalueiden väkeä nilkkaan varsin kipeästi. Palvelut koottiin maakuntakeskuksiin ja kansalaisten asiointiaikaa harvoissa periferiaan jätetyissä palvelupisteissä supistettiin roimasti.
Palvelu- ja asiointiaikojen väheneminen ei kuitenkaan kansalaisten kannalta ole asian vakavin pointti. Uudistuksen myötä katosivat viimeisetkin mahdollisuudet tehdä ilmoitus lainrikkomuksista tai saada poliisin apua muuten kuin todella hyvällä tuurilla. Kaikkialta muualta kuin kehäkolmosen sisäpuolelta on nimittäin poistettu mahdollisuus saada poliisi "langan päähän" virka-ajan ulkopuolella. Tämä lisää kansalaisten turvattomuuden tunnetta ja on omiaan vähentämään aikanaan varsin suurta poliisiin tunnettua luottamusta. Poliisijohdon ja sisäministeriön vakuuttelut poliisin lisääntyvästä näkymisestä "kentällä" eivät maakuntien keskuskaupunkien ulkopuolella ole toteutuneet.
Sen verran harvinaista herkkua poliisien ilmestyminen periferian taajamien teille tuntuu olevan ,että poliisin tiedottajatkin uutisoivat maakuntalehdessä näyttävästi muutaman viritetyn mopon ja parin holtittomasti autoilevan peräkamaripojan kiinnisaantia kylien raitilla.
Kun kansalainen havaitsee rikollista toimintaa tapahtuvan lähiympäristössään, tulee monelle varmaankin mieleen ajatus ilmoittaa asiasta poliisille. Poliisi on uskomuksen mukaan helppo tavoittaa nykyisenä aikana, onhan suurimmalla osalla ihmisiä matkapuhelin käytössään. Tavoitettavuus onkin useimmiten hyvä - virka-aikana. Tällöin mahdollisuus siihen, että rötöstelijä saadaan kiinni "verekseltä" on olemassa. Mutta jos rötöstely tapahtuu virka-ajan ulkopuolella, onkin poliisin tavoittaminen jo kinkkisempi juttu. Kehäkolmosen ulkopuolella ei taida olla yhtään poliisin puhelinnumeroa ,joka ottaisi ilmoituksen vastaan. Hätäkeskushan ei ilmoitusta ota vastaan ellei uhka kohdistu välittömästi jonkun henkeen ja terveyteen tai ellei kyseessä ole suuret tai jonkun silmäätekevän omaisuusarvot. (ts tapaus ei ole kiireellinen) Hätäkeskuksesta saa vain neuvon palata seuraavana päivänä asiaan poliisin asiakaspalvelupisteessä ,mikäli asia tuntuu edelleen akuutilta. Parhaassa tapauksessa rötöstelystä on tuolloin kulunut 14 tuntia ja viikonlopun kyseessä ollen jo 62 tuntia. Kohtuullinen etumatka konnalle. Nyt kun poliisin palvelut on viety maakunnissa keskimäärin tunnin matkan päähän, on tuon suuruisen tasoituksen antaminen varmaankin tarpeetonta.
Omakohtaista kokemusta yhteydensaannista poliisin sain itsekkin:
Jokunen päivä sitten satuin pari kertaa paikalle ,jossa myytiin mm tupakkatuotteita ns "myymäläautosta"
Tukkupakkauksina toimivat mustat jätesäkit ,eikä kartongeissa ja rasioissa ollut veromerkkiä.
Niinpä mieleeni tuli, ettei homma ollut kaikilta osin ihan normaalia vähittäiskauppaa eikä kenties ihan laillistakaan. Melkoisella varmuudella kyse oli joko salakuljetetun tai varastetun tavaran kauppaamisesta. Niinpä näppäsin tilanteesta pari kuvaa ja yritin ottaa yhteyttä poliisiin. Kävi kuitenkin niin, että kello oli jo hieman yli valtion virka-ajan, joten minkäänlaiseen puhelimeen ei poliisin toimesta ollut ketään vastaamassa.
Joten soitin sitten hätäkeskukseen ja pyysin saada poliisihenkilöä langan päähän. Päivystyshenkilö käski palata asiaan seuraavana päivänä virka-aikana ,mikäli koen sen edelleen aiheelliseksi. Ja neuvoi jättämään moiset asiat ammattilaisten hoidettavaksi. Samalla minua valistettiin ,että moiset soitot, kun kyseessä ei ole kenenkään henkeä tai terveyttä uhkaava tilanne eikä vaarassa ole merkittäviä omaisuusarvoja ei asia kuulu hätäkeskukselle.
Niinpä - kysehän ei ollut omaisuusarvoista - pelkästään lakien noudattamisesta, sehän ei maksa mitään.
Vai onko tarkoitus ,että turvallisuudesta huolehtivat maksukykyisten osalta taajamissa vartiointiliikkeet ja maakuntien periferiassa kansalaiset soveltavat "korpilakia"?
Kyllä me sen tarvittaessa osaamme !